Aika kulkeepi siivillä, vai kulkeeko se edes? No joo, Ryhdistäytymisliikkeitä on tehty ja nyt saa mopo taas karata käsistä ihan luvan kanssa, vai? No oli miten oli. Kuluneiden viikkojen saldo on yksi kosinta ja epämääräistä tekstiviestikeskustelua ex:n kanssa. Jessus, tuleekohan meistä koskaan virallisesti eronneita, uusista viritelmistä huolimatta. Oleellisempaa olisi tietysti kysyä, haluanko sitä ja jos en niin miksi, mutta siihen ei uskallus enää sitten riitäkkään. Summa summarum, jauhan tätä ihmissuhdepaskaa hautaan saakka, tai kunnes joku tekee päätökset puolestani. (Josta tietysti järkytyn ja vaivun masennukseen ja epätoivoon... jauhaakseni lisää samaa stnan ihmissuhdesoopaani.) Että sellasia mietteitä, ei mitään uutta siis :)

Ensi viikolla on koetinkivenä juhlat, joihin on osallistuttava herra "olet elämänirakkaus" kanssa. Koetinkivenä siis siinä se, että herran edellinen "olet elämäni rakkaus" saapuu myös paikalle. Ei olla tavattu kahteen vuoteen, joka olisi sopinut mulle ihan jatkosuunnitelmaksi sellaisenaan. Varsinkin kun olen turvonnut levähtänyt lehmä. ( Ei tosin niin, ettei hän kuuluisi tuohon em. kategoriaan myös). Ja hän kokee minun tuhonneen hänen elämänsä. Hmm.. kokeilisinko sillanrakennusta vaikka jakamalla kokemuksia herran turvottavista ominaisuuksista? -tuskin. No saa nähdä miten käy, kuningas alkoholi kun lisää jännitystä melkolailla takuu varmasti, jo muutenkin kiristyneeseen verkkoon. Lopputulemaksi veikkaisin, jotta turpaan tulee kuitenkin, tein sitten niin tahi näin. Au. Korsettia ja kipsiä ostamaan.. sopivat lääkkeet onkin jo katsottuna, vinkit täältä.

Nyt pitäis alkoon kipasta, pomo haluaa kuohuvaa ulkomaaneläville -vieraille..

Kolme yötä ilman kuplivaa kielelläni ja tuntuu kuin olisi viikon ollut nauttimatta. Välillä tuntuu, että työtkin tekee tehokkaammin kun on pienessä kanunassa kun skarppaa niin perkuleesti. Sitten kun on ja möllöttää kotosalla niin väsymys iskee ja ei jaksa tehdä mitään. Viikon tiskien hoitamisen jälkeen on pakko palata taas sohvan ääreen.

Uniakaan en yleensä muista mutta nyt painajaiset ovat vallanneet taivaanrannan maalarin. Näin unta, että vietin äitini hautajaisia ja hän oli palasina ja hänen jalat tippuivat kannettaessa viimeiseen leposijaan. Kun nostin ne häpeissäni takaisin kantoliinalle hänen varpaansa yht´äkkiä puristivat kättäni kuin vihan kourissa. Heräsin sitten siihen keskellä yötä tuskan hiessä. Huolettaa!

Miesrintalmalla on kokeiltu niin lähempää kuin kauempaakin matkanneita ja lopputulos ei ole kummoiseksi muuttunut. Oloa parantaa kesällä hetkeksi exän paluu vierailulle mutta vain hetkeksi. Itse aiheutan itselleni tilanteen, jossa joudun taas käsittelemään entisiä suruja ja onnen tunteita. Päivittäiset viestimme ovat tosin muuttuneet enemmän kaverillisiksi mutta pelkäämpä, että tapaaminen vie entisiin tunteisiin ja toisaalta toivonkin niin käyvän...

Nyt jos tää itsensä juominen hengiltä ei lopu, saattaa se onnistuakin.Niin että vappua vaan kaikille aloitin sen juhlinnan tossa tammikuun puolessavälissä. Hyvin on aika menny odotellessa.. Stna

Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä "haihattelijaa", joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Kävin sitten tekemässä auran väri-testin täällä.

Jotenkin ei tunnu yhtään alla kuvatulta. Työosuus osui kyllä nappiin!

 

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Keltainen voi olla hyvinkin ujo ja herkkä, mutta myös juhlien keskipiste. Hänellä on loistava huumorintaju, ja hän iloitsee saadessaan toisetkin nauramaan. Keltainen uskoo, että elämä on olemassa siksi, että siitä nautittaisiin. Hän rakastaa vapautta ja tarttuu hetkeen. Hymy huulillaan hän muistuttaa toisille, ettei elämää sen enempää kuin itseäänkään pidä ottaa liian vakavasti.

Työ ei keltaiselle ihmiselle ole muuta kuin ikävä velvollisuus, josta hän mieluusti kokonaan luopuisi - ellei ole sattunut saamaan itselleen työtä, joka on hauskaa ja kevyttä, ja jossa hän pääsee vapaasti totoeuttamaan itseään.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.