Mistä tämän blogin tulevat kirjoitukset kertovat? Elämästäkö? Tästä hetkestä?
Tätä minä nyt sitten ajattelin, juuri tällä hetkellä;

Olo on yhä eilisen jälkeisissä kaamea, vaikka päivä on edennyt pitkälle ja taittuu pian kohti iltaa.
Tulevaa edeltävä oli rankka, monella tapaa.
Eräällä baarinaikkosella oli kyllä uskoakseni vieläkin paljon rankempi ilta. Ehkä tämä päiväkin, kukaties?
Oppikamme siis tästä jotain, korvat auki Baarinaikkonen, you need this.

Jokaisen henkilön; mies/nainen/molemmat iskeminen saman anniskelualueen sisällä, ei ole tyylikästä, eikä suositeltavaa.
- Eikö koskaan?
Ei. Ei, koskaan.

Eikä niin saa.
Ikinä.
Edes säälistä, Ikinä.
Se on palamaton totuus.

Ei , Discopallo ja ei savulaite eivät riitä peittämään mitään niin suurta kuin epätoivo.
Et kai tosissasi uskonut että ne kaksi, jo kaljan pöhöttömää, nuorta neitoa, jotka nousivat laiskoina keinuttamaan lanteitaan muuttaisivat asiaa? Ehei. Epätoivo on rumaa, mutta pahinta kuitenkin kaikessa on se, että se tarttuu.

Minä jos joku tiedän,
sillä minä olin siellä.