Sunnutai oli kyllä kummallinen. Olimme kai jokainen jollain tapaa omassa jutussamme (ärsyttävästi sanottu). Sori, jos olin poissaoleva, toivottavasti et kokenut vähättelyksi, se ei todella ollut tarkoitukseni. Tänään oli lehdessä vastaava juttu, saman tyypin uhreja oli 4. Säälin ihmisiä, jotka kantavat maailmantuskaa harteillaan, taakka käy painavammaksi päivä päivältä.

Hyvin levänneenä on, kuitenkin, jotenkin helpompi hengittää. Nukuin 12 levollista tuntia viime yönä. Sitä ennen suoritin väkinäisesti luvatun leipomishetken. Voimien puutteessa pullat, sämpylät ja kääretorttu vaihtuivat valmispiparitaikinan sulatukseen. (miksi taikina on muuten aina parempaa kuin paistettu versio aiheesta?)

Eilen asunto, jota olin katsonut tuli taas myyntiin. Rohkaistuin ja sovin näytön. Pankin kanssa en ole sen suuremmin rupatellut, joten heräteoston vaaraa ei tällä kertaa ole.

Eikö se itsessään olisi jo syy juhlaan, tänään taas kuohuisi ?