Maanantai. Päivä on tosiaan alkanut niin monella kupillisella, etten uskalla laskea, mutta päänsärky on poissa, vaje hoidettu siis. Ei uskoisi, että joskus vannoin viikon aloituspäivän nimeen. Rakastuneen illuusioita, kai. No viikonlopun säksätysten jälkeen vietin sunnuntain horkassa parkuen. (paljonkohan parkuminen kuluttaa, sellainen hysteerinen hytkyminen siis..? Pientä huonon omantunnon poikasta viikonlopun pizza-dietistä) tänään meen kyllä hallille niin että soi. Ellei viini-ale yllätä. Hotsisko? :)

Vitutti T:n ylimielisyys ja "menot". Oli niin polleeta poikaa tullessaan aamuyöstä  vaihteeksi. Ois hauska nähdä sekin vosu, tai poju mistä sitä tietää. Oon aina ollut sitä mieltä, että T:stä tulis kelpo-gay. No joo turha inistä tässä vaiheessa, kyllä mä sen tajuun (ehkä). Vaikka hauskaahan se olisi jos minä puolestani ryhtyisin tässä vaiheessa nyt oikeen tosissani sälliä takaisin parkumaan. Saataisiin tarinaan nk. yllättävä käänne. Onhan minua siunattu, jos ei muulla niin hyvällä draamantajulla. Tuskinpa kuitenkaan. Vituttaa vaan kun ei uskalla olla yksin.

No oli kuin oli.

Uskomattoman vaikeaa ostaa televisio. Siis Todella. Otatko minkä tuumaisen lcd, plasma, hd-valmius resoluutio, katselukulma,monta ulos- ja sisääntuloa millekin piuhanpuolikkaalle, onko digisovitin. Vittu. Sitä paitsi jos on kaapeli, tarkoittaako väkisin erillisen boxin ostoa? Ottaa niin lujaa päähän kaikenmaailman amisviikset ja itseoppineet 40 vee "aaaateeekoo-ekspärtit", joita noissa liikkeissä pyörii myyjän releisiin naamioituneina. Lähentelee jo ärsyttävyydessään autokauppiaiden-kuningasluokkaa. *mustekynän napsuntaa* voi prkl sanon vaan. Jää tölsötin hyllyyn ja tyydyn ratioon. stna. Siitäs saivat. :)

Asiasta seuraavaan:

Näin viime yönä unta, että äitini korvan seinämissä oli läpinäkyvien kalvojen takana, vapaaksipääsyä odottamassa kymmeniä, jos ei satoja, pieniä valkoisia matoja, jotka sirittivä häiritsevästi. Madoista huolehtimassa oli jonkun asteisia kuoriaisia, valmiudessa uhan ilmetessä viemään madot turvaan korvakäytävää pitkin aivoihin asti. Kuoriaisilla oli tehtävässä apunaan liikesensori tai vastaava, niin ettei esim huuhtelu tms tullut kysymykseen oletettavasti vaarallisten matojen poistamiseksi. Tässä vaiheessa loogisimmaksi näin pienentyä ja astua alukseen ( vert. olipa kerran elämä-sarja) ja lähteä pelastustoimiin, äitini korvaan. Seurasi armotonta taistelua, jostain syystä välillä tapahtumapaikkana oli myös astianpesukone, mutta lopulta jouduin luovuttamaan ja madot häädettiin kuitenkin perinteisin keinoin, lääkärinvastaanottokäynnillä ja lääkkein.

Että näin.