Ymmärrän kyllä kuinka tärkeää olisi viihtyä kotonaan. M:n lähdettyä oli todella vaikea katsoa seiniä, lattiaa tai mitään kohtaa asunnossani. Nyt olen turtunut mutta en voi sanoa, että nauttisin erityisemmin rentoutua kotosalla ellen ole muutaman kuoharilasin vaikutuksen alaisena niinkuin yleensä. Nytkin maalasin tauluja ostamallani kultavärillä kun tuota oikeaa omaa kultaa ei tunnu löytyvän. Mukavia ihmisiä on tullut tavattua, jotka sitten ei kiinnosta fyysisesti ja panomiehiä, jotka ei kiinnosta henkisesti. Pitäisiköhän jo itsekin kasvaa aikuiseksi ja tyytyä johonkin. Vaikea se tosin on teeskennellä itselleen pitempää aikaa. Huomaa joskus, että on vaaka ihminen kun puntaroi ajatuksia...Ota mustakin selvää.

Onko se muuten osa aikuistumista, että ennen ei suoraan myönnetty panohalujaan treffeillä mikä kuitenkin oli läpinäkyvää ja nyt se sanotaan niin suoraan, että mitään ei jää arvailun varaan. On sekin nyt vähän tylsää. Tulee sellainen olo, että tästä ei sitten todellakaan voi tulla yhden yön seikkailun jälkeen mitään. Plaah!

Kiva tapahtumakin mahtui alkuviikkoon kun sain työpaikan ja vielä sen jonka niistä muutamista vaihtoehdoista halusin. Hassua, että ensin on pelko työttömyydestä ja seuraavaksi pelko kämmäämisestä. Kun vain jaksaisi olla virkeämpi varsinkin näin alussa. Nyt täytyy hoitaa kunnialla nykyinen keikka alta pois, että pääsee keskittymään pitempiaikaiseen työhön ensi kuussa. Älä mieli romahda, ethän :)

Viikonloppuna olisi kiva tulla katsomaan uusia uutuuksiasi ikeasta. Jos vaikka mentäisiin sitten saunan jälkeen sinne treffi-iltaan, hahaa. (Puoli tosissaan kuitenkin).