Kolme yötä ilman kuplivaa kielelläni ja tuntuu kuin olisi viikon ollut nauttimatta. Välillä tuntuu, että työtkin tekee tehokkaammin kun on pienessä kanunassa kun skarppaa niin perkuleesti. Sitten kun on ja möllöttää kotosalla niin väsymys iskee ja ei jaksa tehdä mitään. Viikon tiskien hoitamisen jälkeen on pakko palata taas sohvan ääreen.

Uniakaan en yleensä muista mutta nyt painajaiset ovat vallanneet taivaanrannan maalarin. Näin unta, että vietin äitini hautajaisia ja hän oli palasina ja hänen jalat tippuivat kannettaessa viimeiseen leposijaan. Kun nostin ne häpeissäni takaisin kantoliinalle hänen varpaansa yht´äkkiä puristivat kättäni kuin vihan kourissa. Heräsin sitten siihen keskellä yötä tuskan hiessä. Huolettaa!

Miesrintalmalla on kokeiltu niin lähempää kuin kauempaakin matkanneita ja lopputulos ei ole kummoiseksi muuttunut. Oloa parantaa kesällä hetkeksi exän paluu vierailulle mutta vain hetkeksi. Itse aiheutan itselleni tilanteen, jossa joudun taas käsittelemään entisiä suruja ja onnen tunteita. Päivittäiset viestimme ovat tosin muuttuneet enemmän kaverillisiksi mutta pelkäämpä, että tapaaminen vie entisiin tunteisiin ja toisaalta toivonkin niin käyvän...